Kynsien laiton kanssa on nyt takunnut oikein olan takaa ja vasta kolmas kerta onnistui. En sentään samana päivänä tuhrannut kolmea kertaa kynsieni kanssa, joku roti se olla pitää ;) Ensimmäisellä kerralla päätin harjoitella ns. drag marble-menetelmää ja monen monta kertaa tuhrasin koristelemani nimettömän kanssa kunnes lopulta lopputulos oli suht inhimillisen näköinen. Tämän jälkeen sitten lakkasin loput kynnet (juu, oon oppinut jotta jos jokin koristelutekniikka on vähän hakusessa, niin ensin kannattaa suosiolla lakkailla vaan se kynsi jota koristelee. Ihan vaan siksi jos homma meneekin persiilleen) ja luulin jo saavuttavani häpi endin. Vaan mitäs vielä, pöljyyksissäni päätin koettaa tuhertaa glitteristä koristelulakkaa siihen koristelemaani nimettömään ja tottahan toki lopputulos ei ollutkaan silmiähivelevä. Huoh, ei muuta kuin lakat poistoon ja päätin jäädä odottelemaan suotuisampia lakkausviboja.
Ne vibat iskivät sitten päivän tai parin päästä ja tuolloin päätin kokeilla koristella nimettömäni (yllätys!) aikoja sitten tilaamallani höyhenellä. Ja jälleen kerran totean jotta onpa hyvä etten lakannut muita kynsiä samalla, persiilleenhän se homma meni. Ei se höyhenparka näyttänyt kauniilta joten poistoon meni sekin yritelmä. Tästä kuitenkin sisuunnuin ja päätin saada kynsilleni aikaiseksi edes jotain. Menin siitä mistä aita on matalin ja turvauduin strasseihin. Niiden kanssa mokailu on melkein mahdotonta.
Lakaksi päätyi Flormarin mielikuvituksekasta nimeä (tai paremminkin koodia) totteleva lakka U16 ja tämä olikin sen ensivisiitti kynsilleni. Lakkaa tarvitsi kolme kerrosta ja strasseja läiskin sitten vähän enemmältikin. Joutaahan noita kuluttaa ja käytettäväksihän ne on ostettu =) Mitä tulee tuohon otsikkoon, niin aikani lakkaa katseltuani hoksasin että tämähän muistuttaa jonkin verran Models Ownin Purple Blueta. Tämä kun on violetti (tosin vaaleampi kuin Purple Blue) jossa on mukana sinistä hehkua. Selkeä pikkusisko siis. Aprikoin myös sitä onko tämä Flormarin lakka duochrome vai ei. Päätin sitten että kyllä se on vaikkei se täysiverisesti sitä olekaan. Jossakin valaistuksessa se sinisyys näkyy kuitenkin sen verran hyvin että jonkinlainen duochromimaisuus tässä täytyy olla. Valitettavasti vain sitä sinisyyttä en saanut tallennettua kuviin, murrr! Tämä oli vaihteeksi hirvittävä kuvattava ja jopa avokki tarjoutui kuvaamaan kynsiäni paremmalla kamerallaan ja minäkin lainasin ko. kameraa. Vaan ei, kuvat eivät meinanneet onnistua millään. Lopulta yllätysekseni parhaimmat kuvat olivatkin omalla pikku pokkarillani otetut, niissä lakan sävy muistutti eniten sitä mitä sen pitikin muistuttaa. Viimeisin kuvan otin seuraavana päivänä ulkosalla sillä taloutemme parhaimmalla kameralla ja siinäkään lakka ei suostunut näyttämään parhaita puoliaan. Uskokaa siis minua, tämä lakka on paaaljon säväyttävämpi luonnossa. Nyt sitten seuraa mieletön määrä kuvia, olkaatte hyvät.
Lähikuva pullosta paljastaa sinisyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti