Jossain vaiheessa talven kurimusta huomasin ettei ns. yöhuulirasvanani ollut Oriflamen kirsikkainen Tender Care enää riittänytkään huulilleni, vaan ne kaipasivat jotain hoitavampaa voidetta. Mutta ei hätää, ovathan jemmani ehtymättömät ja niinpä otin vihdoinkin käyttööni reilu vuosi sitten Haaparannasta ostamani Lypsylin.
Lypsylissä on vaikka mitä mehiläisvahan lisäksi ja ensimmäisellä käyttökerralla huulissani tuntui pientä kihelmöintiä, olivathan ne hiukan rohtuneet. Voin kuvitella kuinka ikävältä tuntuisi laittaa tätä oikein rohtuneisiin huuliin..hei kamoon, ainaki mun korvaan kamferi ja eukalyptus öljy (vaikka tossa sen sanotaan rauhoittavan) kuulostaa ärtsyiltä jutuilta ärtyneille huulille. Mulle tuli hiukan tämän tuoksusta mieleen tämä Blistex, toki en ole käyttänyt ko. Blistexiä herra ties milloin viimeksi joten mielikuva voi olla aivan väärä. Mutta jotain pientä samaa näiden tuoksussa on muistini mukaan vaikka ehkä Blistex tuoksui hiukan paremmalle, tämän Lypsylin tuoksu kun ei ole mikään hurmaava vaikka toki siihen on nyt tottunut. Niin ja tämä on siis nestemäistä (väriltään muistuttaa vaseliinia), tuli mieleen siitä kun bongasin eräästä blogista ja nettikaupasta puikkomuotoisen tällaisen ja niiden pakkaukset muistuttivat erehdyttävästi toisiaan.
Huulivoiteena olen kyllä tykännyt tästä ja eipä tämä alun jälkeen ole enää kirvellyt, nyt kun huulet ovat pysyneet kunnossa. Käytän tätä tosiaankin etupäässä vain yöllä ja voisin ostaa toistekin mikäli tuota pakkausta vähän kehiteltäisiin. Nimittäin, vaikka tuubi ei ole mitään hirvittävän kovaa muovia, niin siltikin viimeisten rippeiden ulos saaminen ei oikein onnistu. Uteliaisuuttani leikkasin tuubin kahtia ja sisällä oli kamaa ties kuinka moneen käyttökertaan ja se nyt ei ollut mikään kiva yllätys, tällaisen tuotteen käyttömukavuus laskee melkoisesti jos joutuu kaivelemaan tahmaista voidetta halkaistusta tuubista. Hmm, nyt kylläkin tuli mieleen että olisihan kylkeen voinut tehdä reiän neulalla ja turistella loput siitä ja sitten kun sekään ei enää olisi onnistunut, olis tuubin voinut halkaista. Noo, myöhäistä se on hiiren enää haukotella =D
Käsilaukussa mulla on sitten tällainen Avonin valkosuklainen huulirasva. Käsittääkseni tätä ei taideta enää valmistaa?
Tämän hankin samaan tapaan kuin edeltäjänsäkin, jokin nettitarjous tämä oli. Vallan mukava huulivoide tämäkin ja valkosuklaan tuoksukin on mieleeni, sen edeltäjän 'spiced cookie' tuoksu kun oli vähän outo mun makuun. Niin ja pakko kertoa miten sille edeltäjälle kävi, se nimittäin päätyi huulirasvojen taivaaseen ennen aikojaan. Yöylässä ollessamme eräs pieni lapsukainen bongasi yöpöydältä kyseisen huulivoiteen ja lapsimaiseen tapaan hän kiinnostui siitä. Käsittelyn jälkeen huomasin huulirasvassa pienet jäljet jotka epäilemättä olivat peräisin pikkiriikkisistä hampaista ;D No, tuo ei mua haitannut, pyyhkäisin vähän puikkoa ja jatkoin sen käyttöä. Vaan ans olla, hiukan tämän jälkeen kuulin lapsukaisen saaneen jonkin mysteerisen virustaudin ja vainoharhaisena mun oli pakko hävittää mokoma rasva. Juu, todella loogista, olisinhan jo ehtinyt saada mahdollisesti sen tartunnan, mutta hiukan minua epäilytti ja toisaalta, pääsinpähän samalla eroon ei niin ihanasta huulivoiteesta. Avokkihan tietysti heitti vitsinä ilmaan josko pienokainen olisi saanut mystisen tartunnan minun huulirasvastani. Hmpf, on se melkoinen huumorimies ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti