lauantai 2. kesäkuuta 2012

Hän on poissa ♥

Rakas isämme, pieni hentoinen linnunpoikanen nukkui ikiuneen tänä aamuna. Ikävä on suunnaton ja nyt elämässä riittää ikäviä asioita joten tauko on paikallaan. Ajastettuja postauksia minulla on pari kappaletta, mutta sen jälkeen en tiedä milloin tulee seuraava päivitys. Nyt on aika surra.

Rakas isä, nämä maisemat olivat sinulle tärkeitä ja sitä ne ovat meillekin. Me tapaamme vielä, minä tiedän sen ♥


14 kommenttia:

  1. Jaksamisia sinne surun keskelle <3

    VastaaPoista
  2. Voimia.
    Suru tarvitsee oman tilansa,sille pitää antaa aikansa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille, tässä padot aukesivat osaltaan punaviinin ansiosta ja osaltaan erään biisin ansiosta. Tällä hetkellä olen hirvittävän surullinen mutta myös helpottunut koska itku puhdistaa. Lisäksi koimme tänään hiukan mystisiä asioita jotka voisi selittää järjellä, mutta itse ajatteleme isän olleen asialla koska ajoitus molemmissa asioissa (tapahtui siis minulle ja siskolleni) oli sen verran erikoinen ♥

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanottoni. Isälläsi on varmasti nyt hyvä olla taivaassa, ja sieltä hän teitä katselee ja osallistuu.

    Sure rauhassa, ja palaile sitten taas blogin pariin kun siltä tuntuu. Täällä me odotamme. Hali!

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanottoni ja voimia surutyöhön.

    VastaaPoista
  6. Syvimmät osanottoni. :( Voimia sinulle ja teidän koko perheelle surun keskellä.

    Omat arpeuneet haavat hieman aukesivat. Niin käy aina, kun luen tai kuulen jonkun toisen menettäneen isänsä tai veljensä. :'(

    Se on jännä miten niitä mystisiä asioita tapahtuu jonkun aikaa rakkaan poismenon jälkeen. Itse uskon, että syy on siinä, että mielemme on avoimempi ja olemme henkimaailman kanssa samoilla värähtelytaajuuksilla tuolloin, kun meitä ei liiaksi ohjaile ja hallitse "järkevyys" ja loogisuus.

    Juttele isällesi, hän kyllä kuulee ja juuri nyt hänen on helpointa antaa sinulle merkkejä itsestään, jotka antavat sinulle suurta lohtua tähän hetkeen. :)

    Vielä kerran voimia ja jaksamisia surun keskelle ja kaikkien prosessien läpikäymiseen.

    VastaaPoista
  7. Voimia, palaa kun se hymyilevämpi arki palaa. Ja sehän palaa vielä, vaikkei tällaiset minnekään tietysti asioina häviä, mutta ne jäävät luonnolliseksi osaksi sitä elämää ilman jatkuvaa surua. <3

    VastaaPoista
  8. Kiitos Sonia =) Voi olla että palaan takaisin piankin, toisaalta kun on hyvä saada muutakin ajateltavaa ja sitähän tämä bloggaaminen suo.

    VastaaPoista
  9. Osaanottoni sinulle suuressa surussasi <3

    Jos voisin henkäistä yhdenkään
    itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
    kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
    mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
    niin sen tekisin!
    Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.

    ~Marleena Ansio

    VastaaPoista