keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vakavaa asiaa

Eräästä asiasta en ole täällä blogin puolella puhunut mitään, mutta nyt on sen aika, tuleehan se epäilemättä vaikuttamaan päivitystahtiini. Postauksenihan ovat suurimmalta osin ajastettuja ja nytkin niitä on varastossa ja aion myös tehdä niitä jatkossa jaksamiseni mukaan. Jaksamiseeni kuitenkin vaikuttaa eräs surullinen asia, isämme on sairastanut pitkään syöpää ja nyt hänen tilansa on heikentynyt nopeasti ja todennäköisesti hänen aikansa koittaa pian =( Tulee siis varmasti aika jolloin en jaksa panostaa tähän blogiin. Toki käyn täällä ilmoittamassa mahdollisesta tauosta, mutta ajattelin jo näin etukäteen kertoa teille ettei se tule ihan yllätyksenä.

13 kommenttia:

  1. Isot jaksamishalit sinne!
    Todella ikävää, etteivät hoidot purreet siihen pirulaiseen, vaan näyttää siltä, että se pirulainen voitti jälleen yhden erän :(.

    Ja kirjoittelet tänne sitten kun jakselet, tuo on täysin ymmärrettävää, ettei tuossa tilanteessa mikään blogi jaksa kiinnostaa.
    Toki voihan blogia ajatella myös hetkellisenä pakokeinona aina välillä, hengähdystaukona :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle =) Oli kyllä kamala nähdä isä tänään, vajaa viikko sitten kun hän sentään pystyi kommunikoimaan vaikka olikin väsynyt ja nukkui melkein koko ajan. Nyt sitten en tiedä ymmärsikö hän meidän läsnäoloa edes ja muutenkin oli raastavaa nähdä millaisessa kunnossa hän on =(

    Samaa ajattelin minäkin, siis että blogi voi olla sellainen hengähdyspaikka jossa saa muuta ajateltavaa.

    VastaaPoista
  3. Kovasti voimia ja jaksamista vaikeassa elämäntilanteessa. Tiedän, mitä käyt läpi koska itse olen menettänyt molemmat vanhempani tuolle taudille.

    VastaaPoista
  4. Voi ei miten surullista, tuli niin paha mieli teidän puolesta. Hirveästi voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  5. Sissi: Voin kuvitella kuinka kamalaa sulla on ollut, syöpä on yksi pirullisimmista sairauksista mitä maa päällään kantaa =( Meillä on kuitenkin ollut jokseenkin onneakin matkassa, isällämme on maksasyöpä johon yleensä menehtyy nopeasti, hän on jaksanut jo yli 4 vuotta. Siitä olemme kyllä kiitollisia. Kiitos sinulle ♥

    Pumpulipupu: Voi sinua ihana, kiitos ♥

    VastaaPoista
  6. Voimahalit <3
    Kaikkihan käsittelee asioita omalla tavallaan, mut kun äidilläni todettiin syöpä, ehdein tavallaan tekemään surutyötä jo valmiiksi. Isä kun kuoli yllättäin autokolarissa, se oli paljon suurempi isku, toipuminen otti pitkän ajan.
    Omituista oli se, että se lopullinen tietoisuus kuolemasta iski vasta 1kk:den kuluttua, sitten tuli itku ihan joka paikassa. Siihen asti tavallaan ajatteli, että isä on matkoilla ja palaa kyllä :(

    Äitinihän parantui syövästään ja kuoli lopulta muuhun sairauteen.

    Mutta jaksuja sulle !

    VastaaPoista
  7. Haleja, voimia! <3 Kun elämässä tapahtuu isoja asioita, ei blogi tosiaankaan ole ykkössijalla, lähelläkään sitä.

    VastaaPoista